Rotat kellarissa

Kun oma kirjoittaminen käy kierroksilla, tulee välillä analysoitua kollegoiden tekemisiä. Toisten tekemät ”virheet” nimittäin ovat mainioita opettajia. Viime aikoina olen miettinyt yksityiskohtien käyttämistä realismin illuusion luomiseksi (aihe josta Roland Barthes jo aikoinaan kirjoitti). Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota groteskien yksityiskohtien käyttämiseen. Mainiona johdatuksena aiheeseen toimii True Detectiven kakkoskauden jakso Night Finds You, joka alkaa Frank Seymon […]

Paholaisen naamio

Yksi lapsuuteni tärkeimpiä kirjoja oli Antti ja Asko Alasen kauhuelokuvan historiaa käsittelevä erinomainen teos Musta peili (1985). Vuosien (tai vuosikymmenten) varrella olen nähnyt suurimman osan kirjassa esitellyistä elokuvista, mutta aukkoja sivistykseen on jäänyt. Katsoin hiljattain yhden puuttuvista eli Mario Bavan ohjaaman Paholaisen naamion (La maschera del demonio, 1960). Rakkaalla lapsella on monta nimeä, joista tämän […]

Tarina ja musiikki

Kesäisin ”Suomen Stephen King” lukee Stephen Kingiä, jotta tietäisi sitten taas syksyllä, mistä häntä syytetään. Ei nyt niinkään, sillä Tervetuloa Joylandiin on alkupuolen perusteella taattua Kingiä eli juttu luistaa ja tarina vetää ja päähenkilöt syövät koko ajan roskaruokaa viattomina ja vailla mitään tietoa nopeista hiilihydraateista. Nostalgista americanaa, murha ja riivattu huvipuisto. Ei se nyt kovin […]

Kesää ja mustaa kieltä

Olen viettänyt vajaan viikon puhelimetonta ja sometonta aikaa, mitä suosittelen lämpimästi kaikille. Eilen jouduin kuitenkin palaamaan sivistyksen vaikutuspiiriin kahdestakin syystä. Ensinnäkin syksyllä ilmestyvälle Kuokkamummon englanninkieliselle versiolle The Black Tongue on nyt oma verkkosivunsa. Sisältö luultavasti vielä elää lähikuukausina, mutta käykääpä katsomassa. Lisäksi esiinnyn 8.7. ambient-muusikko Juha-Matti Rautiaisen kanssa Kaustisen kansanmusiikkijuhlissa Kirjailijat iholla -sarjassa, jossa muita […]

Maanalainen Niili

Vaikka edellinen romaani teettää vieläkin toitä (esim. tämän osalta), on uuden kirjoittaminen jo hyvässä vauhdissa. Mikäli en sekoa tai liity johonkin kulttiin, se ilmestynee syksyllä 2016. Tässä työn alla olevassa tarinassa vanha ihastuksenkohteeni eli muinainen Egypti luikerteli mukaan. Se oli ensin häviävän pieni sivujuonne, mutta muuttui luku luvulta näkyvämmäksi. En toki ole ensimmäistä kertaa muumiota […]

Mikä masentaa?

Oheinen kuva esittää Assyrian hallitsijaa Tukulti-Ninurta Ensimmäistä. Kyseessä on omituinen merkkipaalu ihmiskunnan historiassa. Ensinnäkin se on ”sarjakuva” (kuningas lähestyy valtaistuinta ensin seisten). Toiseksi kuningas esitetään polvistumassa. Tämä on kuulemma kyseisenä aikana ainutlaatuista. Ja minkä edessä kuningas nöyrtyy? Tyhjän valtaistuimen. Noin 1230 eaa. tehdylle kuvalle on yritetty löytää monelaisia selityksiä, mutta mielenkiintoisimman tarjoaa Julian Jaynes, jonka […]

Turpa kiinni tai kuole

Vaikka joskus toisin luullaan, kauhugenre ei todellakaan ole kaikkein helpointa kauppatavaraa sen kummemmin Suomessa kuin muuallakaan. Mainio agentuurini Elina Ahlback Agency on kuitenkin saanut tahmeatkin dominopalikat kaatuilemaan, eli Kuokkamummo julkaistaan Yhdysvaltojen ja Saksan lisäksi myös Tsekeissä. Toivottavasti vastaavia uutisia tulee vielä lisää! Mutta myöhäisherännäinen elokuvavinkki zombielokuvien ystäville. Tai ehkä varsinkin heille, joita aihe ei yleensä […]

He eivät tienneet mitä tekivät

Troijan sotaa ohjasivat hallusinaatiot. Ja sotilaat, joita ne ohjasivat, eivät olleet lainkaan niin kuin me. He olivat yleviä automaatteja, jotka eivät tienneet, mitä he tekivät. Kuulin opiskeluaikoina Julian Jaynesin teoriasta, jonka mukaan Troijan sankarien ajan kreikkalaisilla ei ollut subjektiivista tietoisuutta lainkaan. Ajatus vaikutti täysin sekopäiseltä, joten en koskaan lukenut kirjaa. Hiljattain sain tietää, että teoriaa […]

Tyttö kävelee yöllä yksin kotiin

Juuri kun luulin, että vampyyreissä ei ole enää mitään mielenkiintoista, näin Ana Lily Amirpourin elokuvan A Girl Walks Home Alone at Night (2014). Elokuvaa markkinoidaan luonnehdinnalla ”iranilainen vampyyrispagettiwestern”, mutta se kannattaa ottaa lähinnä merkkinä siitä, että kyseessä on hyvin omintakeinen teos. Toki musiikissa on välillä Ennio Morriconea ja kuvassakin italowesternin verkkaisuutta ja asetelmallisuutta, mutta itse […]

Mitä Amityvillessä tapahtui

Vielä 1970-luvulla kauhuelokuvien vakiotemppuja oli julistaa, että tarina perustuu tositapahtumiin. Yksi aikakauden hiteistä sekä kirjana että elokuvana on Amityville Horror, joka kertoo Lutzin perheen kauhukokemuksista hulppeassa talossaan osoitteessa Ocean Avenue 112. Talon edelliset asukkaat olivat kuolleet kammottavassa perhesurmassa. Itse Amityville Horroria paljon kiehtovampi on kuitenkin dokumentti My Amityville Horror (2013), joka on henkilökuva todellisen Lutzin […]

Säteilyn sirinä

True Detective -sarjan ensimmäisen kauden siivellä kaksi katveeseen jäänyttä kauhukirjailijaa nousi myyntilistoille. Robert W. Chambersin Keltainen kuningas -teos kiinnosti äkkiä massoja. Nykykirjailijoista valokeilaan nousi Thomas Ligotti. Ligottin tapaus on siinä mielessä mielenkiintoisempi, että se syntyi oikeastaan mutkan kautta eli plagiointisyytöksestä. Jotkut True Detectiven ensimmäisen kauden repliikit olivat paikoin kuin sitaatteja Ligottin Conspiracy against the Human […]

Luontoa vastaan

En ole vuosiin lukenut kirjoitusoppaita. Olen aina suhtautunut niihin kuin Lenin ”hyödyllisiin idiootteihin”: käytän hyväkseni ja hylkään ensi tilassa. Kirjoitusoppaita on varmaan myös syyttäminen joistakin kliseistä, jotka putkahtavat esiin silloin tällöin kirjoista puhuttaessa. Yksi näistä on väite, että tarinan päähenkilön pitää olla ”sympaattinen” ja helppo samaistumiskohde. Ainakin Orson Scott Card muistaakseni piti tätä jotenkin keskeisenä […]