Marko Hautala

Kuukausi: helmikuu 2015

Synkkä sienimetsä

Kumartaessaan toisen korvansa lähelle mäyrän harmaata turkkia mies oli varma, että hän kuuli lukemattomien pienten kitojen koneiston. Se ahkeroi suonissa ja elimissä ja onkaloissa, jotka kuolema oli yrittänyt vaientaa. Hän kuljetti taskulampun valoa hellästi eläimen hännäntyngästä sen riippuvaan kuonoon ja kasvojen naamioon. ”Hyvä poika”, Lue koko kirjoitus »

Kadonnut käärinliina

Keskellä öistä aavikkoa, yli kolmesataa kilometriä saarretusta Tobrukin satamakaupungista lounaaseen, Ahnenerbe-retkikunnan kolme tutkijaa ja kymmenen Afrika zbV:n sotilasta seisoi teltan lepattavassa valossa ja katsoi tuhansia vuosia vanhoja käärinliinoja. Ne lojuivat ympäri lattiaa likaisina, tyhjinä, muotonsa ja arvoituksensa menettäneinä.

Käärinliinat-romaani olisi saattanut päättyä näin. Katkelma … Lue koko kirjoitus »

Oculus

Kuulun niihin optimistisiin viemärisukeltajiin, jotka tasaisin väliajoin jaksavat hakea helmiä nykykauhuelokuvien surullisesta virrasta. Joskus sinnikkyys jopa palkitaan.

Mike Flanaganin Oculus oli riemastuttava yllätys, väittäisin näin ensihuumassa jopa moderniksi klassikoksi. Yhtäkään varsinaisesti uutta ideaa siinä ei ole, ja loppu on aika hyvin tiedossa jo alkupuolella, … Lue koko kirjoitus »

Äidit jotka syövät lapsia

Olin viikonloppuna Hämeenlinnassa Johannes Ojansuun mainiossa Perjantaiparlamentissa ja Helsingissä Matti Järvisen haastattelussa Ruumiin kulttuuri -lehteen. Molemmissa keskustelu venähti ja kulki odottamattomiinkin suuntiin, mikä sai tajuamaan, että olen päässyt viime syksyn haastatteluissa aika helpolla.

Vinkki kirjailijoille. Jos haluatte välttää teostenne selittämistä, laittakaa romaanin kanteen homeinen … Lue koko kirjoitus »