2015

Nyt se tapahtui: melkein jätin romaanin yöllä kesken siksi, että alkoi pelottaa. Samalla voin kerrankin julistaa oman valintani vuoden romaaniksi! Paul Tremblayn A Head Full of Ghosts (2015) on mestariteos kaikella tavalla: älykäs, riipaiseva, pirullisen hauska ja uskomattoman karmiva. En muista, koska perinteinen juoniromaani olisi viimeksi yhdistynyt näin hyvin kokeelliseen lähestymistapaan (David Mitchell tulee etäisesti […]

Syksyn kiireisimmän vaiheen päättää osaltani LittFest-tapahtuma, tuo kirjallisuuden oma Strömsö. Olen kaksikielisen (toisinaan jopa nelikielisen) festivaalin taiteellisena johtajana jo neljättä vuotta ja pidän edelleen sitä hengeltään ainutlaatuisena Suomessa. Tällä kertaa tapahtuman teema on Eläin ja ihminen / djur och människa, mikä tietysti sopii muun muassa viime viikkojen keskusteluihin eläinten kohtelusta. LittFestin jälkeen olisi tarkoitus keskittyä […]

Olin alkuaikoina usein katkera ja vihainen kirjailijoille, joita pidettiin ”korkeakirjallisina”. Tiesin etten ollut tarpeeksi lahjakas ja hienostunut ollakseni yksi heistä, joten mukana oli kateutta, mutta olin raivoissani myös siksi, että pidin näitä kirjailijoita sisäpiiriläisinä. Jopa romaanin alkulehdellä oleva virke, jossa kiitettiin sitä tai tätä säätiötä tuesta, saattoi laukaista kiukunpuuskan. Tiesin mitä se tarkoitti (…) Vanha […]

Sain Helsingin kirjamessujen aikaan viestin, että minut on hyväksytty aktiivijäseneksi kunnianarvoisaan Horror Writers Associationiin. Kyseessä on vanhin alan yhdistys, johon kuuluu Ramsey Campbellin ja Clive Barkerin kaltaisia tekijöitä ja joka jakaa vuosittain genren arvostetuimman palkinnon eli Bram Stoker Awardin. Näköjään olen ensimmäinen järjestön suomalaisjäsen (ainakin täysjäsen, jäsenyydessä on eri asteita). Tämä kertoo niistä aika nopeistakin […]

Torstaina alkavilla Helsingin kirjamessuilla minulla ei ole uutta kirjaa esiteltävänä (joitakin vanhoja jaan pari kappaletta messuilla ilmaiseksi, mistä lisää viestin lopussa). Siitä huolimatta tämänvuotisesta on tulossa historiallinen. Syy on se, että tapaan kasvotusten Anne Leinosen ja Boris Hurtan, kun keskustelemme kauhukirjallisuudesta sunnuntaina (Takauma -lava klo 15.30). Molemmat ovat olleet kirjailijanurani kannalta äärimmäisen tärkeitä ihmisiä, mutten […]

Kun ihminen huutaa kauhusta, hänen näkökenttänsä laajenee, hajuaisti tehostuu ja hampaiden paljastuminen saa hyökkääjän potentiaalisesti harkitsemaan uudelleen. Näin kertoo sosiologi Margee Kerr populaarissa tietokirjassaan Scream: Chilling Adventures in the Science of Fear (2015). Luulen ettei näyttelijä Janet Leigh analysoinut tällaisia asioita Psykon kuuluisan suihkukohtauksen kuvausten aikana, mutta hänen ilmeensä on hyvä esimerkki siitä, miltä kauhu […]

Kuokkamummo ilmestyi eilen Yhdysvalloissa, joten kirjoittamistani on häirinnyt hermostunut ensireaktioiden odottaminen. Olen vieläkin epävarma sen suhteen, miten ei-suomalainen lukija romaanin ymmärtää. Hyvältä näyttää, onneksi. Jopa täysiä pisteitä Amazonin lukijapalautteessa ja esimerkiksi ja täällä ja täällä. Brittikirjailija Kirsty Logan ylisti The Black Tongue -romaania jo jokin aika sitten twitterissä ja Goodreads-palvelussa. Erityisesti ihastutti se, että Logan […]

Etymologisesti ”okkulttinen” (occultus; occulere) on jotakin kätkettyä, suljettua ja varjojen sinetöimää (…) Kätketty maailma, joka ei paljasta meille mitään muuta kuin piiloutuvuutensa, on tyhjä, anonyymi todellisuus, joka on välinpitämätön inhimillisen tiedon suhteen. Kauhun filosofiasta on kirjoitettu paljon, mutta Eugene Thackerin In the Dust of This Planet: Horror of Philosophy (2011) kääntää suunnan ja valottaa kauhutarinoiden […]

”Modernit klassikot tässä genressä ovat harvinaisia, välittömät klassikot vielä harvinasempia. The Loney saattaa kuitenkin olla molempia.” Telegraphin kriitikko ei ole mielipiteineen yksin. Myös The Guardian käyttää Andrew Michael Hurleyn esikoisromaanista The Loney luonnehdintaa ”goottilainen mestariteos”. Edes brittiläisen päivälehden kriitikot eivät usein moista sanaparia enää käytä. Suomessa ilmaisu olisi sula mahdottomuus. Meillä gotiikan perinnettä ei ole […]

Kuokkamummon syyskuun 22. päivä ilmestyvän englanninkielisen version The Black Tongue -tekijäkappaleet ovat saapuneet. Romaanin ennakkolukukappaleita on jo arvioitukin ja se on mukana Goodreadsin Book giveaway -kampanjassa. Olen yleensä sitä mieltä, ettei vanhoja tekeleitä kannata jäädä ihastelemaan, vaan aina jatkaa uuden luomista. Tämän englanninkielisen version kohdalla piti kuitenkin pysähtyä hetkeksi. Äänikirjaversio tuli jo aiemmin ja kuuntelin […]

Tänä tapahtumantäyteisenä vuotena ajantaju on vääristynyt, joten tuntuu melkein jo kaukaiselta asialta, että toimitin kauhuantologian Valkoiset varpaat. Siitä muistutti Villasukka kirjahyllyssä -blogin arvio. Kokoelmasta on muutenkin paljon mielenkiintoisia kritiikkejä, joissa kukin lukija on löytänyt oman suosikkinsa hyvin erilaisten kirjailijoiden kontribuutioista (ainakin Risingshadow, Kirjakko ruispellossa, Aavetaajuus ja Lukupino ovat lausuneet perustellut ja keskenään osin mukavan ristiriitaiset […]

Vierailin viikonloppuna mainiossa Võtikveren kirjakylä -tapahtumassa Virossa. Siellä tapahtuman järjestäjä Imbi Paju esitti aiheellisen kysymyksen: Miksi hänen pitäisi lukea kauhukirjallisuutta, kun esimerkiksi Viron lähihistoria on täynnä todellisia kauhuja? Hyvä kysymys. Yksi nuoruuteni suosikkiromaaneista on George Orwellin Vuonna 1984, joka on ehdottomasti pelottava teos. Kauhuromaani se ei kuitenkaan ole. Orwell oli pettynyt idealisti, mutta kauhutarinan logiikka […]