Marko Hautala

Vuosi: 2014

Pelko josta ei kasveta ulos

Olin romaanin julkistamisjuhlien tiimoilta yhteydessä erääseen teatteri-ihmiseen, joka kauan sitten dramatisoi ja ohjasi yhden tekstini paikalliselle ylioppilasteatterille. Lähetin hänelle Kuokkamummon ensimmäisen luvun ja kysyin, saisiko siitä jotakin aikaiseksi.

Ensimmäisessä tapaamisessamme hän kertoi, että on itse nähnyt luvussa kuvaillun hahmon lapsena. Hän oli ollut tulossa … Lue koko kirjoitus »

Polttohautaus ja uudestisyntymä!

Poltin Kuokkamummo-romaanin vedokset ja muun siihen liittyvän materiaalin. Kirja on mennyt jo painoon, joten minun on päästettävä siitä irti, vaikka kuinka hauskaa olisi.

Mielikuvitus usein haluaisi jatkaa romaanin henkilöiden ja tapahtumien vatvomista, vaikka loppu on jo koittanut. Polttohautaus tekee alitajunnallekin selväksi, että tämä … Lue koko kirjoitus »

Poistan sitten myöhemmin

Luen Kuokkamummo-romaanin vedoksia. Ikävä kyllä olen edelleen täysin väärä ihminen tähän hommaan (onneksi on muitakin oikolukijoita). Tekijän vinoutuneesta lukuperspektiivistä kertoo se, että tunnen hiipivää kauhua aivan vääristä asioista.

Alan esimerkiksi tajuta, että monet romaanin kohdat olivat sellaisia, jotka ajattelin joko silotella tai poistaa … Lue koko kirjoitus »

Mikä sodassa kiehtoo?

Sota on kammottavinta, mitä ihmiskunta voi itselleen aiheuttaa. Ja silti se on myös lumoava ilmiö, ainakin niin kauan, kun sitä voi tarkkailla etäältä. Tätä todistaa esimerkiksi sotahistorioitsija Anthony Beevorin suursuosio.

Kun luen kauhutarinaa, en tunne pätkääkään syyllisyyttä siitä, että nautin groteskeista ja väkivaltaisista yksityiskohdista. … Lue koko kirjoitus »

Sähkökirja ja uusi uljas elämä

Kaksi ensimmäistä Tammelle julkaisemaani romaania ovat jo jonkin aikaa olleet huonosti saatavilla. Tämä on aiheuttanut ahdistusta.

Ensimmäinen eli Itsevalaisevat on kaloihin liittyvän pakkomielteeni synkeän niljakas kiteytymä. Käärinliinat taas käsittelee fiktion keinoin yhtä elämäni käännekohtaa eli työskentelyäni vaikeahoitoisia ja rikostaustaisia potilaita hoitavassa mielisairaalassa. Hyvin rakkaita … Lue koko kirjoitus »

Penny Dreadful ja Kuolleista palanneet

Kirjailijaresidenssiaika on muisto vain, ja iki-ihana Kuokkamummo alkaa olla vedosten oikolukua vaille valmis. Vähitellen on siis enemmän aikaa sille elämäksi kutsutulle ja esimerkiksi tv-sarjojen

katsomiselle (romaanin ilmestymispäivä on 16. syyskuuta. Kerron sen kirjoittamisen pienistä suruista ja ihmeistä täälläkin, kunhan viimeinen piste on asetettu paikoilleen).… Lue koko kirjoitus »

Naaman takana on reikä

Kun joku muusikko tai kirjailija kuolee, sosiaalinen media täyttyy kunnianosoituksista ja muisteloista. Elossa oleva Ronnie James Dio tai Gabriel Carcía Márquez ei aiheuta ylistyslauluja. Eilispäivän tähtiä. Mutta kuolema nostaa jalustalle ja tekee passé-tyypeistä äkkiä olennaisia.

Tämä ajatus tuli mieleen, kun tajusin, että Ramsey CampbellLue koko kirjoitus »

Äärimmäisyyden kohina

Ällistyin törmätessäni pitkän ajan jälkeen termiin splatterpunk. Kyseessä on (muistaakseni) David J. Schow’n joskus kymmeniä vuosia sitten lanseeraama nimitys kauhukirjallisuudelle, jossa veri roiskuu ja liha lätisee.

Nyt Suomessa on ilmestynyt alan antologia nimeltään Ja hän huutaa (toim. Juha Jyrkäs ja Tuomas Saloranta). … Lue koko kirjoitus »

Kellarilämpötila

Etappi kirjailijaresidenssissä jatkuu. Kyseessä on Väinö Tannerin säätiön asunto Mazzanon keskiaikaisessa kylässä Rooman lähellä.

On ollut erikoista työstää täällä romaania pohjoisissa rantametsissä vaanivasta urbaanilegendasta. Tavallaan on mukavaa myös palata Suomeen, sillä Kuokkamummo viihtyy parhaiten kellarilämpötilassa.

Mutta kyllä näitä suuntavaiston sekoittavia labyrinttejä tulee ikävä. Eksyn … Lue koko kirjoitus »