Ennakkovälähdys

Esiintymiseni kauhuteemaisessa Prosak-klubissa on katsottavissa täällä (näyte syksyllä ilmestyvästä Kuokkamummo-romaanistani kohdassa 28:30). Marko Gustafssonin haastattelussa oli kauhukirjallisuuden lisäksi puhetta suhteestani yliluonnolliseen ja siitä, mikä Stephen Kingin kirja sai minut varhaisteininä kävelemään unissani. Mia Vänskä suositteli minulle Prosakissa kahta romaania, joista toinen on Shirley Jacksonin We Have Always Lived in the Castle. Otan tuon lukuun mielelläni, […]

Carcosa ilman runoutta

Katsoin eilen True Detective -sarjan ensimmäisen kauden päätösjakson. Se oli hienoinen pettymys, mutta nostan hattua käsikirjoittajalle silti. Hän loi ensimmäisissä jaksoissa pelin, jota on todella vaikea voittaa (kirjoitin sarjasta täällä aiemminkin). Kunnianhimoinen premissi on aina kunnioitettavampi kuin varman päälle pelattu perusdekkari. Pettymys johtuu siitä, että juonen mystisemmät elementit ikään kuin typistyivät Texas Chainsaw Massacre -tyyppiseksi […]

No mask!

Opettajaurani on hiipunut vuosi vuodelta, kun olen keskittynyt kirjailijuuden rahakkaaseen luksuselämään (kolkkoa naurua). Yhtä kirjallisuuskurssia opetan kuitenkin edelleen, ja siitä johtuen palaan joka vuosi jo ammatillisista syistä tapaukseen Edgar Allan Poe. En valita, sillä Poe on monella tapaa mysteeri, sekä kirjailijana että ihmisenä. Ehkä tästä johtuen hän on päätynyt myös elokuviin ja toisten kirjailijoiden päähenkilöksi […]

Käsi pimeässä

Jos pitää mainita yksi moderni kauhuromaani, jonka pitäisi olla alan tason mittarina, se on Kathe Kojan The Cipher (1991). Luin tästä romaanista jo joskus lukioaikoina (Fangoriasta tai vastaavasta lehdestä), mutten koskaan hankkinut sitä. Nyt kirjaa ei edes ole enää saatavilla printtiversiona, mutta uusi laitos e-kirjana ilmestyi hiljattain, joten latasin Kindlen tabletilleni vain tämän takia (uuden […]

True Detective

Jotkut televisiosarjat aiheuttavat niin erikoislaatuista fanitusta, että ne on yksinkertaisesti katsottava. Näin kävi True Detective -sarjan kanssa. Kuulin muutaman päivän sisällä monesta suusta sekä innostuneita että hämmentyneitä reaktioita kyseiseen sarjaan, joten hankin HBO Nordicin vain nähdäkseni, mistä on kyse. Ensimmäisten jaksojen jälkeen olen vielä odottavalla kannalla, mutta koukussa. Pintapuolisesti True Detective on tavanomainen nykydekkari, jossa […]

Tähdet ovat oikein

Edellisessä postauksessa olin vielä pökerryksissä Rikard Lekanderin kirjaimellisesti päällekäyvästä kauhunäytelmästä Utbrott, mutta Umeån Horror & Art -tapahtumassa oli muutakin hyvällä tavalla hämmentävää. Lekanderin nimi kannattaa kuitenkin laittaa muistiin. Hän on profiloitunut nimenomaan kauhuteatteriin ja ohjannut mm. Lovecraft-aiheisen Necronomicon-musikaalin Tukholman Kungliga Dramatiska Teaterniin. Lisäksi kyseessä on esimerkki taiteilijatyypistä, jota soisi näkevänsä enemmänkin: meriitit kunnossa ja nostetta […]

Kauhua teatterissa

Kauhua ei kai teatterin lavalla ole kovin usein nähty sitten 1700- ja 1800-luvun goottilaisen draaman. Zombiaiheisesta näytelmästä en muista kuulleeni koskaan. Umeån Profilteaterin Utbrott (Outbreak) oli kuitenkin sitä itseään (oheinen kuva on näyttämön lattiasta näytöksen jälkeen). Outoa oikeastaan, etteivät kauhutarinat ole useammin päätyneet näytelmiksi, sillä nimenomaan teatterin keinoin on helppoa saada yleisö oikeasti pelkäämään. Profilteaterin […]