Käsi pimeässä

Jos pitää mainita yksi moderni kauhuromaani, jonka pitäisi olla alan tason mittarina, se on Kathe Kojan The Cipher (1991). Luin tästä romaanista jo joskus lukioaikoina (Fangoriasta tai vastaavasta lehdestä), mutten koskaan hankkinut sitä. Nyt kirjaa ei edes ole enää saatavilla printtiversiona, mutta uusi laitos e-kirjana ilmestyi hiljattain, joten latasin Kindlen tabletilleni vain tämän takia (uuden […]

True Detective

Jotkut televisiosarjat aiheuttavat niin erikoislaatuista fanitusta, että ne on yksinkertaisesti katsottava. Näin kävi True Detective -sarjan kanssa. Kuulin muutaman päivän sisällä monesta suusta sekä innostuneita että hämmentyneitä reaktioita kyseiseen sarjaan, joten hankin HBO Nordicin vain nähdäkseni, mistä on kyse. Ensimmäisten jaksojen jälkeen olen vielä odottavalla kannalla, mutta koukussa. Pintapuolisesti True Detective on tavanomainen nykydekkari, jossa […]

Tähdet ovat oikein

Edellisessä postauksessa olin vielä pökerryksissä Rikard Lekanderin kirjaimellisesti päällekäyvästä kauhunäytelmästä Utbrott, mutta Umeån Horror & Art -tapahtumassa oli muutakin hyvällä tavalla hämmentävää. Lekanderin nimi kannattaa kuitenkin laittaa muistiin. Hän on profiloitunut nimenomaan kauhuteatteriin ja ohjannut mm. Lovecraft-aiheisen Necronomicon-musikaalin Tukholman Kungliga Dramatiska Teaterniin. Lisäksi kyseessä on esimerkki taiteilijatyypistä, jota soisi näkevänsä enemmänkin: meriitit kunnossa ja nostetta […]

Kauhua teatterissa

Kauhua ei kai teatterin lavalla ole kovin usein nähty sitten 1700- ja 1800-luvun goottilaisen draaman. Zombiaiheisesta näytelmästä en muista kuulleeni koskaan. Umeån Profilteaterin Utbrott (Outbreak) oli kuitenkin sitä itseään (oheinen kuva on näyttämön lattiasta näytöksen jälkeen). Outoa oikeastaan, etteivät kauhutarinat ole useammin päätyneet näytelmiksi, sillä nimenomaan teatterin keinoin on helppoa saada yleisö oikeasti pelkäämään. Profilteaterin […]