Pimeää ainetta

Lokakuun kuudentenatoista näemme auringon viimeistä kertaa. Kirjojen mukaan jonkin verran valoa voi havaita vielä pari viikkoa sen jälkeen, sillä aurinko ei ole kovin kaukana horisontin takana. Sanovat sitä ”keskipäivän aamunkoitoksi”. Sen jälkeen: ei mitään. (Michelle Paver: Dark Matter – A Ghost Story). Vuosi vähenee, ja tällä kertaa kävi niin, että järisyttävin lukukokemus tuli vasta näinä […]

Kauheaa joulua

Vuoden viimeinen Kuokkamummoon liittyvä esiintymiseni oli Radio Helsingissä. Ohjelmaa varten tein eräänlaisen top 5 -listan kauhukirjallisuuden osalta, mutta juttu luisti Taru Torikan kanssa niin mukavasti, että koko asia unohtui (ilmeisesti sekä toimittajalta että minulta). Väänsin listaa junamatkalla kuitenkin sen verran hartaasti ja kaikkea muuta kuin ilon kautta, että julkaisen sen perusteluineen täällä. 1. Shirley Jackson: […]

Elävien kuolleiden synty

Kuokkamummolla on ollut hyvä vuosi. Se on tuonut minulle paljon uusia lukijoita, ilmiselvästi ilahduttanut vanhoja ja herättänyt kiinnostusta ulkomaillakin. Yksi henkilökohtainen riemunaihe oli nähdä romaanini Stephen Kingin teoksen vieressä televisiomainoksessa. Pieni askel ihmiskunnalle, suuri harppaus sisälläni asuvalle varhaisteinille, joka luki Kingiä kuin hypnoosissa. Kuokkamummo on myös ensimmäinen romaani, jonka maailmasta minun on ollut vaikeaa päästää […]

Kaksi Hohtoa

Kirjoitan tätä huomattavan paineen alaisena, sillä en ole vielä katsonut Yle Teemalta juuri tullutta dokumenttia Huone 237, jossa esitetään ilmeisen omalaatuisia teorioita Stanley Kubrickin Hohdosta. Dokumentin kommentoimisen sijaan voinkin siis esittää oman näkemykseni tästä klassikosta, sekä romaanista että elokuvasta. Kyseessähän on siinä mielessä kiistanalainen asia, että Stephen King ei pitänyt Kubrickin elokuvasta pätkän vertaa. Olen […]

Annabelle ja Halloween

Olen herätellyt vanhaa harrastusta eli alkanut käydä elokuvateatterissa. Nostalgista. Tavallaan nostalginen oli myös eilen katsomani Annabelle. Kyseessä on tyylikkään The Conjuring -elokuvan spinoff-tarina, jonka voi toki katsoa myös itsenäisenä elokuvana. The Conjuringista kirjoitin jo aikanaan. Minulle se oli riemastuttava yllätys, kun olin jo tottunut siihen, että Hollywood oli jumittunut tekemään kauhua teinislasher-sapluunalla. The Conjuring toi […]

Helsingin kirjamessut ja Chucky

Kuokkamummon matka Amerikkaan sai mukavasti mediahuomiota. Se on suomalaiselle teokselle aina hyväksi jo ennen kuin englanninkielinen versio ilmestyy (vasta ensi syksynä). Tästäkin aiheesta ehkä puhutaan Helsingin kirjamessuilla, jossa minua haastattelee tuttu ja kaima eli Marko Gustafsson (kohtasimme ensimmäistä kertaa viime kevään Prosakissa). Messuesiintymiseni aika on sunnuntai 26.10. klo 12 ja paikkana on miellyttävältä kalskahtava Wine […]

Granny Hatchet

Nyt se on virallista: Kuokkamummo julkaistaan ensi syksynä Yhdysvalloissa nimellä Granny Hatchet. Uutinen julkistettiin Frankfurtin messuilla, joissa Suomi on tänä vuonna teemamaana. Lisätietoja agentuurini Ahlback Agencyn sivuilla. Kuulin jo jokin aika sitten, että englanninkielisessä maailmassa oli kiinnostuttu teoksesta, mutta suoraan sanoen en uskonut. Tai tavallaan uskoin, mutta suhtauduin aiheeseen hyvin pessimistisesti. Asenteeseeni on kaksi hyvää […]

Ja henget lauloivat

Monissa kauhutarinoissa (kuten eräässä Kuokkamummossa), laskeudutaan merkittävissä kohdissa maan tai veden alle. Toki tämä on toistuva piirre myös monissa klassikoissa (Danten Infernossa, Coleridgen Kubla Khanissa, Kalevalan Lemminkäisen äiti -tarinassa, Osiris-myytissä ja niin edelleen). David Lewis-Williams esittää teoksessaan The Mind in the Cave (2004) ilmiölle yleisinhimillisiä, neurologisia syitä. Laboratorio-olosuhteissa aiheutetuissa poikkeuksellisissa tajunnantiloissa ihmiset raportoivat säännönmukaisesti kuiluun […]

Paluu kellariin

Groteskit tarinat ovat polkuja kohti ”mysteeriä ja odottamatonta”, sanoo Flannery O’Connor, jolta varmasti tivattiin usein, miksi hän kirjoittaa niin julmia ja outoja tarinoita. O’Connorin tapaisille kirjailijoille kyllä keksittiin Yhdysvalloissa nimike Southern Gothic (tai Southern Grotesque). Se sai varmasti suuren yleisön nukkumaan yönsä paremmin. Hirviömäiset tarinat rajattiin alueellisiksi kuvauksiksi Syvästä Etelästä. O’Connorin tapauksessa groteskien elementtien taustavaikuttajana […]

Lähtölaukaus

Romaanin ilmestyminen on käsillä. Kirjaa meni hiljattain jakoon Tammen FB-sivuilla, jossa kirjatrailerin kommentoijille jaettiin kymmenen ennakkokappaletta. Virallinen julkistamistilaisuus on kotikaupungissani Vaasassa 12.8. (perinteikkäässä Ritzissä, joka on 50-luvulla aloittanut elokuvateatteri Kirkkopuistikkolla). Mainittakoon että yksi ohjelmanumero on Saila Loukeen dramatisointi ja esitys romaanin ensimmäisestä luvusta. Kuokkamummo on ensimmäinen romaani, jota kutsun täysin estoitta kauhuromaaniksi. Olen suhtautunut genreleimoihin […]

Ensimmäinen kappale

Elokuussa ilmestyvän  romaanin ensimmäinen kappale tuli painosta. Kyseessä on kuitenkin erikoislaitos, jota ei ole tarkoitettu myyntiin, vaan ennakkolukukappaleeksi harvoille ja valituille. Lukunäyte ja traileri romaanista ovat toki jo jaossa. Tässä laitoksessa on erityistä myös se, että siinä on kirjailijan lyhyt esipuhe. Koska suurin osa lukijoista ei näitä terveisiä koskaan saa, laitan otteen tähän: Kirjoitustyö vei […]

Polttohautaus ja uudestisyntymä!

Poltin Kuokkamummo-romaanin vedokset ja muun siihen liittyvän materiaalin. Kirja on mennyt jo painoon, joten minun on päästettävä siitä irti, vaikka kuinka hauskaa olisi. Mielikuvitus usein haluaisi jatkaa romaanin henkilöiden ja tapahtumien vatvomista, vaikka loppu on jo koittanut. Polttohautaus tekee alitajunnallekin selväksi, että tämä juttu on nyt sitten purkissa. Yksi tämän rutiinin tuoma oppi on mielenkiintoinen […]

Penny Dreadful ja Kuolleista palanneet

Kirjailijaresidenssiaika on muisto vain, ja iki-ihana Kuokkamummo alkaa olla vedosten oikolukua vaille valmis. Vähitellen on siis enemmän aikaa sille elämäksi kutsutulle ja esimerkiksi tv-sarjojen katsomiselle (romaanin ilmestymispäivä on 16. syyskuuta. Kerron sen kirjoittamisen pienistä suruista ja ihmeistä täälläkin, kunhan viimeinen piste on asetettu paikoilleen). Sarjapuolella hauska yllätys on ollut Penny Dreadful, jossa 1800-luvun brittiläisestä gotiikasta […]

Naaman takana on reikä

Kun joku muusikko tai kirjailija kuolee, sosiaalinen media täyttyy kunnianosoituksista ja muisteloista. Elossa oleva Ronnie James Dio tai Gabriel Carcía Márquez ei aiheuta ylistyslauluja. Eilispäivän tähtiä. Mutta kuolema nostaa jalustalle ja tekee passé-tyypeistä äkkiä olennaisia. Tämä ajatus tuli mieleen, kun tajusin, että Ramsey Campbell on jo ikämies. Tunnustettakoon siis tässä, ennen kuin Campbell siirtyy ajasta […]

Kuin me nyt

Roomassa on havahduttava paikka nimeltä Cripta dei Capuccini. Se on kapusiinimunkkien kirkon alla sijaitseva krypta, jossa kaikki kattokruunuista alttareihin on rakennettu ihmisen luista (vastaavia on myös Palermossa ja Prahan lähellä Kutná Horassa). Roomassa kävijää tervehtii kuuluisa teksti: Kerran olimme kuin sinä nyt, kerran sinä olet oleva kuin me nyt. Pyhäkkö aiheuttaa mielenkiintoisen henkisen riitasoinnun. Lantioluista […]

Äärimmäisyyden kohina

Ällistyin törmätessäni pitkän ajan jälkeen termiin splatterpunk. Kyseessä on (muistaakseni) David J. Schow’n joskus kymmeniä vuosia sitten lanseeraama nimitys kauhukirjallisuudelle, jossa veri roiskuu ja liha lätisee. Nyt Suomessa on ilmestynyt alan antologia nimeltään Ja hän huutaa (toim. Juha Jyrkäs ja Tuomas Saloranta). Tuo pitänee hankkia jo ihan mielenkiinnosta, sillä kirjoittajissa on paljon tuttuja nimiä, Salorannan […]

Kellarilämpötila

Etappi kirjailijaresidenssissä jatkuu. Kyseessä on Väinö Tannerin säätiön asunto Mazzanon keskiaikaisessa kylässä Rooman lähellä. On ollut erikoista työstää täällä romaania pohjoisissa rantametsissä vaanivasta urbaanilegendasta. Tavallaan on mukavaa myös palata Suomeen, sillä Kuokkamummo viihtyy parhaiten kellarilämpötilassa. Mutta kyllä näitä suuntavaiston sekoittavia labyrinttejä tulee ikävä. Eksyn täällä vieläkin, vaikka kylän vanha osa on pinta-alaltaan olematon. Tunnelma on […]

Nunnat ja uhrihärkä

Teen syyskuussa ilmestyvän romaanin viimeisiä korjauksia Italiassa. Täällä olisi puitteita gotiikalle lähes jokaisessa kadunkulmassa (asuntommekin on tehty kirjaimellisesti keskiaikaisen linnan muuriin), mutta kulttuuri on aivan liian leppoisa kauhulle. Dario Argenton ja Lucio Fulcin leffapuolen splatter sekä giallo-kirjallisuuden mystisempi osasto eivät ole valtavirtaa, vaan eräänlainen sivujuonne (siihen hairahdukseen olen itsekin kantanut korteni kekoon). Muut ovat kyllä […]

Pelkääkö aave?

Tässä on nyt yhteys edelliseen True Detective -postaukseeni, mutta kyseessä on sattuma. Minulle suositeltiin jokin aika sitten sarjan käsikirjoittajan Nic Pizzolatton romaania Galveston. Koska romaanipuolella oli tuolloin lievästi sanottuna ruuhkaa (sekä oman kirjoittamisen että luettavien osalta), päätin aloittaa varovaisemmin ja hankkia Pizzolatton novellikokoelman Between Here and the Yellow Sea. Se makasi lukulaitteella pitkään, kunnes viime […]

Varjokuva

True Detective -sarjan kakkoskauden rakennuspalikoita spekuloidaan vimmaisesti. Kyseessä on kuulemma HBO:n menestynein sarja. Olen tästä hyvin yllättynyt, kun miettii, minkälaisia hittejä yhtiö on tuottanut. Hesarin mukaan True Detectiven toisen kauden aiheena olisi ”Yhdysvaltain liikennejärjestelmän okkultistinen historia”. Kuulostaa minun korviini mainiolta, sillä luvassa tuskin on Dan Brown -henkistä vauhdikasta salaliittoteoriaa. Pikemminkin mieleeni tulee vaikkapa Clive Barkerin […]

On aina myöhäistä saada onnellinen lapsuus

Se on täytetty eli syksyllä ilmestyvä romaani alkaa olla loppusuoralla. Kaikenlaista hiomista on vielä varmasti edessä, mutta se on kaikessa puuduttavuudessaankin lopulta aika helppoa. Minkälainen romaanista tuli? Älkää minulta kysykö. Juuri vasta raivasin itseni ulos siitä metsästä, joten en osaa tarjota ilmakuvaa tai karttaa, vain tuon kansikuvan. Mutta uskallan varmaankin sanoa, että Kuokkamummo on valoa […]

Satu idiootista

Kun vielä kävin useammin elokuvateatterissa, opin välttelemään tiettyä ihmistyyppiä, jota voisi kutsua vaikkapa kylmännaurajaksi. Jos huomasin joutuneeni tällaisen tyypin läheisyyteen, vaihdoin joskus paikkaa kesken elokuvan. Erityisen lämpimästi muistan sitä tuntematonta hupiveikkoa, joka säesti Full Metal Jacketin ääniraitaa, kun näin elokuvan aikoinaan ensimmäistä kertaa. Kylmännauraja on ihminen, jota ei luultavasti oikeasti naurata, mutta hän haluaa viestittää, […]

Carrie uusintakierroksella

Kaiken kiireen keskelläkin on pakko kirjoittaa pari sanaa uudesta Carrie-versiosta. En vastusta uusintaversioita mitenkään periaatteellisesti, mutta tämän suhteen olin jo alkujaan hyvin epäileväinen. Vuoden 1976 versio on monella tapaa legendaarinen. Se oli sekä Brian de Palman, Sissy Spacekin että Stephen Kingin tähtihetki (Kingin suosio lähti nousuun nimenomaan tuon elokuvaversion myötä). Vielä epäilevämmäksi tulin, kun kuulin, […]

Aave näyttämöllä

Tältä erää viimeinen pistäytymiseni Uumajan kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumiin sisälsi Profilteaternin näytelmän En kvinna i svart (pohjautuu Susan Hillin moderniin klassikkoon The Woman in Black).  Aiemmin näkemääni Utbrott-zombirytistelyyn verrattuna näytelmä oli perinteisempi sekä aiheeltaan että käsittelytavaltaan, mutta muutama hyytävän kaunis kohtaus nosti sen tavanomaista teatterikokemusta korkeammalle. Mustiin puetun naisen visuaalinen olemus oli vaikuttava ja lavastuksen yksinkertaisuudella vältettiin […]