Se puhuu sittenkin

En yleensä kamalasti innostu tarinoista, joissa on ”mahdoton kertoja”. Luin kauan sitten Andrzej Zaniewskin romaanin Rottaodysseia, joka kertoo minä-muodossa yhden rotan elämän alusta loppuun. Idea on huima, mutta ainakin tuolloin koin, että rotan aivoitusten kielellinen inhimillistäminen vei loputtomiin umpikujiin. Eläinkertoja on melkoisen vakava ongelma, ellei näkökulma ole kallellaan satiiriin, eläinsatuun, metafiktioon tai muuhun realismille immuuniin […]

Se kaikkein vanhin elokuva

Elokuvan historian alkupisteenä pidetään yleensä Lumiéren veljesten elokuvanäytöstä vuonna 1895. Saksalainen filosofi Christoph Türcke on eri mieltä: On virhe pitää elokuvaa uutena keksintönä. Aivan ensimmäiset elävät kuvat olivat performatiivisia [uhri]rituaalikuvia. Kun nämä liikkuvat kuvat siirtyivät ulkoisesta tilasta sisäiseen, henkiseen tilaan (…) ihmisen mieli avartui ja täyttyi kuvitteellisista muodoista, rituaalin representaatioista. Türcke siis väittää, että elävät […]

Tulitemppeli

Yllä on zarathustralaisen tulitemppelin sisäänkäynti Mumbaissa (kuva parin vuoden takaa). Näky oli ihmeellinen keskellä arkista ruuhkaa. En nimittäin ennen tuota Intian-matkaa tiennyt, että kyseinen uskonto on ollut katkeamatta elossa syntyajoistaan saakka. Olin kuullut parseista, mutten yhdistänyt heitä zarathustralaisiin. Ikävä kyllä temppeleihin ei päästetty ulkopuolisia. Sama koskee Mumbaissa olevia ”hiljaisuuden torneja”, joiden laelle parsit jättävät kuolleiden […]

Maaseudun pelottavat juntit

Käärinliinat ilmestyy syksyn puolella Saksassa. Sen kunniaksi maaseutuun liittyvä anekdootti romaanin kirjoittamisen ajalta. Olin matkalla ystävieni kesäpaikkaan, johon olin saanut luvan mennä työskentelemään. Matkalla näin tien vieressä kyltin, jossa luki Eläintäyttämö. Yksi Käärinliinat-romaanin yksityiskohta liittyy kissojen muumioimiseen. Olin kyllä jo lukenut aiheesta jonkin verran, mutta lähinnä muinaisten egyptiläisten näkökulmasta, joten ajattelin nykyaikaisen taksidermistin osaavan ehkä […]