Marko Hautala

Nykyajan demonit

”Potilaan sairauteen ei saa mennä mukaan”, oli neuvo, jonka kuulin usein työskennellessäni muinoin psykiatrisessa sairaalassa.

Kirjoittaessa tällainen neuvo on myrkkyä, sillä myötäeläminen on tärkeä ja energisoiva osa työtä. Ympäröivän maailman suhteen on nykyään kuitenkin oltava tarkkana. ”Älä mene sairauteen mukaan” on yhä useammin reaktioni uutisiin ja erilaisiin ajankohtaisiin kommentaareihin.

En ole ainut, joka on joutunut viime aikoina säännöstelemään media-altistumistaan. Jotkut ovat lopettaneet uutisten seuraamisen kokonaan. Ymmärrän senkin. On kirjoja, joiden tulevat käänteet oivaltaa ensimmäisen luvun perusteella eikä teosta oikein paremmaksikaan voi muuttaa.

Termi identiteettipolitiikka kuvaa yhtä osaa siitä sairaudesta, johon meitä nykyään houkutellaan mukaan. Kompaktisti havainnollistettuna se tarkoittaa, että ihmisen mielipide jostakin yksittäisestä ajan ilmiöstä kertoo samalla hänen puoluekantansa, koulutustaustansa, musiikkimakunsa, ruokailutottumuksensa ja suhtautumisensa vaikkapa niin sotkuiseen asiaan kuin Israelin ja Palestiinan välinen konflikti. Identiteettipolitiikan maailmassa ei ole yksittäisiin ilmiöihin liittyviä mielipeitä. On vain heimotunnuksia.

Minusta identiteettipolitiikassa on jotakin demonista. Siis kirjaimellisesti. Sitä kuvaa menneiden aikojen demonologien ajatus siitä, että riivaaja ei koskaan tule yksin. Jos lankeat yhden houkutukseen, koko parvi käy kimppuusi ja pian olet kokonaisen leegion kävelevä mannekiini. Demonien ykköstavoite on viedä kohteeltaan yksilöllisyys ja oma harkintakyky.

Toisaalta tällainen vertaus on loukkaus menneiden aikojen demoneita kohtaan. Ne sentään olivat räävitöntä ja iloluontoista väkeä, puhuivat takaperin ja soittivat huilua perseellään. Nämä uudet ovat olevinaan rationaalisia ja aina airueita jollekin tulevalle onnelalle.

Mutta ankeat ajatukset sikseen. Omassa kirjailijan universumissani kaikki on paremmin kuin pitkään aikaan, minkä haittapuolena blogipäivityksiä on tullut harvakseltaan. Olen lukenut paljon hyviä kirjoja Jarl Hellemann -palkinnon tiimoilta, katsonut muutamia hienoa genre-elokuvia (esimerkiksi It Follows ja poikkeuksellisen hauska kauhukomedia Creep) ja käynyt musiikkifestivaalilla kirjoittamassa (Avaruusromua Live). Kirjoittamisessa juuri onkin nyt sellainen melko harvinainen vaihde päällä, että yksi valmis luku syntyisi vaikka yleisessä saunassa.

Kaikesta siitä lisää myöhemmin. Pitäkää inspiraatio lähellä ja demonit loitolla, ainakin ne rationaaliset.